Johnson Silver Minnow
Ruohosuojattujen lusikkauistimien joukossa Johnson Silver Minnow erottuu vieheenä, joka on tehty nimenomaan tiheästi kasvillisuuden peittämiin vesiin. Jo vuonna 1920 Louis Johnson ryhtyi ratkomaan umpeenkasvaneissa järvissä kalastamisen ongelmaa ja kehitti lusikan, joka kulki kasvillisuuden läpi jatkuvasti koukkua sotkematta. Hän asensi suojatun koukun kupari–sinkkiseoksesta tehtyyn lusikkarunkoon ja pinnoitti sen aidolla hopealla. Seosrunko on tarkoituksella keskeltä paksumpi, joten uitossa viehe keinuu puolelta toiselle mutta pitää koukun kärjen ylöspäin, mikä auttaa sitä liukumaan ruohon ja vesikasvien seassa eikä takertumaan niihin.
Tämän lusikan tavaramerkki on hallittu keinunta ja tapa, jolla se heijastaa valoa. Vedessä Silver Minnow liikkuu noin 270 asteen kaarella ja tekee leveän, rullaavan liikkeen, joka lähettää välähdyksiä hopeapinnoitteesta. Nämä välähdykset suuntautuvat pääasiassa alaspäin ja sivuille, niihin sektoreihin, joista kala useimmin tekee väijytyshyökkäyksensä saaliiseen. Keinunta ei pelkästään lisää visuaalista ärsykettä, vaan poistaa myös tarpeen leikarille siiman kiertymisen estämiseksi – asia, johon monet ilman tällaista tasapainoa olevat lusikat joutuvat tukeutumaan.
Aito hopea lusikkauistimen pinnassa oli selvä poikkeus aikakauden tavanomaisista pinnoitteista. Kromin tai kiillotetun teräksen sijaan Silver Minnow käyttää oikeaa hopeapinnoitusta, joka tuottaa veden alla valkoisemman ja kirkkaamman välähdyksen. Tämä pinta yhdessä leveän keinunnan kanssa luo tasaisen välkkeen, joka näkyy eri kulmista lusikan heiluessa. Aidon hopean käyttö erottaa tämän mallin myös useimmista muista metallivieheistä, jotka turvautuvat perinteisempiin pinnoitteisiin.
Silver Minnow toimii hyvin paljaana, mutta sopii erinomaisesti myös perän kanssa uitettavaksi. Sitä voi uittaa yksinään tai yhdistettynä houkuttimeen, jolla lisätään massaa, liikettä tai väriä. Lusikan tasapaino ja koukun sijainti ovat sellaiset, että uinti ei hajoa, vaikka perä lisätään – mikä ei lusikoiden kohdalla aina pidä paikkaansa. Tyypillinen ratkaisu on punavalkoinen tai keltavalkoinen siivu siannahkaa. Nämä värikuviot muistuttavat haavoittuneen pikkukalan punaisia kiduksia ja toimivat näköärsykkeenä petokaloille, jotka poimivat mielellään hitaita tai heikentyneitä saaliita.
Valmistus on vuosien mittaan siirtynyt, ja sillä on merkitystä keräilijöille. Nykyään Johnson valmistaa nämä lusikat Kiinassa, mutta tämän nimenomaisen kokoelman yksilöt on tehty aiemmin Yhdysvalloissa. Vieherasiassa tuo yksityiskohta tekee niistä tavallisen arkikaluston sijaan vanhempia, USA:ssa valmistettuja kappaleita, joita monet kalastajat pitävät pieninä harvinaisuuksina.
